KIRJOITTAJAT:

• Joseph Macey

TIIVISTELMÄ:

Viime vuosikymmenten aikana esiin on noussut kaksi rinnakkaista suuntausta, rahapelikäytäntöjen lisääntynyt vapauttaminen sekä pelien kasvanut merkitys viihdemedioina ja kulttuurisina kiinnekohtina. Näistä suuntauksista johtuen video- ja rahapelien välillä tapahtunut nopea lähentyminen ei siis ole yllättävää. Prosessin aikana perinteiset erot ovat yhä enemmän hämärtyneet, luoneet uusia toimintoja sekä vaikuttaneet uudenlaisten sosiaalisten suhteiden ja kulutuskäytäntöjen kehittymiseen.

Digitaaliteknologian mahdollistama pelaamisen ja rahapelien lähentyminen on saanut viime vuosina yhä enemmän huomiota myös akateemisessa yhteisössä, näiden digitaalisten mediatuotteiden nopeasti kasvavien sosiaalisten ja taloudellisten vaikutusten vuoksi. Pelien sisäisiin kohteisiin, yllätyslaatikoihin (eng. loot boxes), on kiinnitetty paljon huomiota, mutta esimerkkejä rahapelien kaltaisesta mekaniikasta pelaajien sitouttamiseksi ja siten taloudellisen kannattavuuden edistämiseksi on olemassa paljon enemmän. Tämän kaltainen kehitys on herättänyt huolta ja nostanut esiin väitteitä ilmiön hyväksikäyttävästä luonteesta, rahapelien ja rahapelimäisten piirteiden normalisoinnista sekä ongelmalliseen kulutukseen kannustamisesta.

Tätä tutkimusta tehtäessä esiin nousi huomattava, video- ja rahapelejä käsittelevän empiirisen tutkimuksen puute. Aiheesta aiemmin julkaistu tutkimus on keskittynyt pääasiassa pelaamisen oikeudellisiin näkökulmiin ja säännöstelyyn liittyviin kysymyksiin. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena onkin siis tutkia videopeleihin liittyvää rahapelaamista (kuten e-urheiluvedonlyöntiä, virtuaalisia arpajaisia ja yllätyslaatikoita) ja sen yhteyttä videopelien pelaamistottumuksiin, virheellisiin uskomuksiin sekä motiiveihin verkkopalveluiden kuluttamisesta. Tämä väitöskirjatyö on jaettu sarjaksi toisiaan täydentäviä näkökulmia, jotka yhdessä tuovat tutkimukseen syvyyttä ja laajuutta.

Tämä väitöskirja muodostaa ensimmäisen empiirisen tutkimuksen, joka keskittyy erillisenä aiheenaan nimenomaan videopeleihin liittyvän rahapelaamisen tarkasteluun. Aiemmin tällä kentällä tehdyt tutkimukset ovat tarkastelleet yksittäisiä käytäntöjä, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa pelattavia kasinopelejä (eng. social casino games, SCG) tai e-urheiluvedonlyöntiä. Erityisesti mainittakoon, että tähän työhön sisällytetyt artikkelit käsittelivät ensimmäisten joukossa yllätyslaatikoiden ja muiden virtuaalisten tuotteiden roolia videopeleihin liittyvän rahapelaamisen mahdollistajina. Aihe on sittemmin saanut merkittävää huomiota paitsi akateemisen yhteisön sisällä, myös sen ulkopuolella. Lisäksi tämä työ muodostaa kuvan videopeleihin liittyvän rahapelaamisen kehityksen avainaikakaudesta, sen aikana tapahtuneista merkittävistä muutoksista sekä aiheen saamasta, lisääntyneestä huomiosta niin videopeliekosysteemin sisä- kuin ulkopuolellakin.

Aikaisempien töiden keskittyessä tutkimaan videopelien pelaajia, e-urheilun seuraajia tai rahapelaajia, tämä työ tunnistaa ensimmäistä kertaa näiden ryhmien leikkauspisteissä olevat henkilöt: ne, jotka erityisesti osallistuvat videopeleihin liittyvään rahapelaamiseen. Erityishuomio tässä työssä on ollut tuoda esiin alaikäisten henkilöiden läsnäolo videopelien ja rahapelien ekosysteemissä. Tämä ryhmä on usein poissa vastaavanlaisista tutkimuksista, vaikka varhaiseen rahapelaamiselle altistumiseen tiedetäänkin liittyvän lisääntyneitä riskejä.

Edellä kuvattuihin aihealueisiin pohjautuen tämä väitöskirjatyö pitää sisällään yhden ensimmäisistä tutkimuksista, joka käsittelee rahapelaamiseen liittyviä uskomuksia rahapelejä harrastavien videopelaajien keskuudessa. Tutkimuksen tulosten perusteella kehitettiin myös ensimmäinen mittari tunnistamaan kyseisiä uskomuksia kyseisessä pelaajien joukossa. Samaan aikaan tutkimuksen tulokset tarjoavat tietoa, jonka avulla voidaan parantaa jo vakiintuneita, rahapelaamiseen liittyviä uskomuksia perinteisissä rahapelaajaryhmissä tarkastelevia mittareita.

Tämän väitöskirjatyön tuottama teoreettinen ja käytännön tieto on auttanut suuresti videopelien pelaamisen ja rahapelikäyttäytymisen välisten suhteiden ymmärtämistä. Se liittyy osaksi tutkimusten sarjaa, jotka osaltaan kyseenalaistavat polkuteorian näkemyksen videopelien pelaamisen suorasta myötävaikutuksesta ongelmallisen rahapelaamisen kehittymiseen. Sen sijaan tämä työ korostaa asiayhteyden, esimerkiksi pelaajayhteisöjen ja mediamuotojen vaikutuksen tärkeyttä. Näiden yhteyksien merkitys rahapelikäyttäytymisen kehittymiselle on pelkkää pelaamista suurempi.

Kaikissa neljässä tähän väitöskirjatyöhön sisältyvässä artikkelissa käytetään kvantitatiivisia menetelmiä ilmiön tarkastelemiseksi ja korkeatasoisen näkemyksen saavuttamiseksi. Kaikki artikkelit ovat ensimmäisten empiiristen tutkimusten joukossa tarkastelemassa videopeleihin liittyvää rahapelaamista ja sen erilaisia ilmenemismuotoja. Tutkimukset luovat perustan, jonka varaan kyseisiä ilmiöitä tarkasteleva jatkotutkimus voi rakentua, ja ne toimivat myös tallenteena toiminnoista ja käytänteistä kentällä tapahtuneen, merkittävän muutoksen aikana.

KIRJOITTAJAT:

• Anu Sirola

TIIVISTELMÄ:

Internet ja sosiaalinen media ovat laajentaneet rahapelaamisen ilmenemismuotoja ja rahapelimahdollisuuksia. Kehityksen myötä rahapelaamisesta on tullut globaalisti yleistä, ja etenkin nuorten rahapeliongelmat ovat kasvussa. Erilaiset netti- ja videopelit sisältävät yhä enemmän maksullisia ja rahapelien kaltaisia ominaisuuksia, mikä hälventää rajaa rahapelaamisen (gambling) ja digipelaamisen (gaming) välillä ja altistaa nuoria rahapelien toimintamalleille. Varsinaisten pelien lisäksi Internet tarjoaa monenlaisia pelaamisen ympärille keskittyneitä verkkoyhteisöjä, niin pelien sisällä kuin niiden ulkopuolella. Nuoret ovat erityisen aktiivisia pelaajia ja identifioituvat vahvasti erilaisiin verkkoyhteisöihin. Verkkoyhteisöjen havaitut sosiaaliset normit voivat vaikuttaa rahapeliasenteisiin ja -käyttäytymiseen. Tässä sosiaalipsykologian väitöskirjassa tutkittiin rahapeliaiheisten verkkoyhteisöjen ja sosiaalisen median merkitystä rahapelaamisessa. Väitöskirjassa tarkastellaan myös rahankäyttöä sisältävää digipelaamista sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa. Väitöskirja tarjoaa sosiaalipsykologisen lähestymistavan nuorten rahapelaamisen tutkimiseen tarkastelemalla verkkoyhteisöjen ja muiden sosiaalisten tekijöiden merkitystä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa.

Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Aineistona on käytetty 15–25-vuotiailta nuorilta ja nuorilta aikuisilta kerättyjä kyselyaineistoja Suomesta (N = 1200), Yhdysvalloista (N = 1212), Etelä Koreasta (N = 1192) ja Espanjasta (N = 1212). Kyselyaineistojen avulla selvitettiin rahapeliyhteisöjen käyttöön ja sosiaalisen median rahapelisisältöihin suhtautumiseen yhteydessä olevia tekijöitä nuorilla. Lisäksi väitöskirjan aineistona on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausaineistoa sen selvittämiseksi, mitä aiemman tutkimuksen valossa tiedetään rahapeliaiheisten verkkoyhteisöjen merkityksestä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa.

Tulokset osoittavat, että rahapeliyhteisöjen käyttö on yhteydessä rahapeliongelmiin. Myös joitakin maakohtaisia eroja löytyi, esimerkiksi koetun yksinäisyyden merkityksessä yhteisöjen käytössä. Rahapeliaiheiset verkkoyhteisöt palvelevat erilaisia tarkoituksia rahapelaamisessa. Osa yhteisöistä keskittyy suoremmin pelaamiseen liittyviin motiiveihin kuten pelivinkkien jakamiseen, kun taas osa yhteisöistä on keskittynyt peliongelmiin ja niistä paranemiseen. Yhteisöjen normeista riippuen rahapeliyhteisöt voivat normalisoida joko ylenpalttista tai maltillista rahapelaamista. Digitaalisissa peleissä pelien sisäinen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus ovat keskeinen osa pelikokemusta. Tulosten perusteella voimakas identifioituminen peliyhteisöön sekä yhteisön sosiaaliset normit ja sosiaalinen vaikutus voivat lisätä riskiä ylenpalttiseen rahapelaamiseen ja digipelien sisäisiin ostoihin. Lisäksi havaitut positiiviset reaktiot sosiaalisessa mediassa jaettuun rahapelisisältöön lisäävät todennäköisyyttä kiinnostua sisällöstä. Väitöskirjan tulokset korostavat sosiaalisen median ja verkon ryhmäprosessien riskejä rahapelisisältöjen kohtaamisessa ja rahapelaamisen normalisoitumisessa. Tulokset tuottavat ajankohtaista tietoa ja käytännön suosituksia pelaajille, pelaajien vanhemmille sekä terveydenhuollon ammattilaisille rahapeliongelmiin liittyvien interventioiden tueksi.

KIRJOITTAJAT:

• Mikko Meriläinen

TIIVISTELMÄ:

Digitaalinen pelaaminen on noussut merkittäväksi harrastukseksi ja ilmiöksi etenkin nuorten ja nuorten aikuisten parissa, ja tuonut mukanaan uudenlaisia kasvatuksellisia haasteita. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia vaatimuksia suomalaisten nuorten (13–30-vuotiaat) pelaamismotiivit, kokemukset pelihaitoista ja pelaamiseen liittyvästä kasvatuksesta asettavat kotien pelikasvatukselle. Tutkimuksessa esitellään pelisivistyksen käsite ja tarkastellaan sen näkökulmasta pelikasvatuksen keskeisiä kysymyksiä.

Tutkimuksen kolmessa osatutkimuksessa tarkasteltiin pelaavien nuorten kokemuksia pelaamisestaan: miksi nuoret pelasivat, mitä haittoja nuoret olivat pelaamisen yhteydessä kokeneet ja miten nuoret olivat kokeneet pelaamisen käsittelyn kotikasvatuksessa. Tulokset paljastivat laajan kirjon erilaisia pelaajia, pelikokemuksia ja pelaamisen tapoja. Peleistä saatiin tärkeitä omaehtoisuuden, yhteenkuuluvuuden ja osaamisen kokemuksia, mutta ne olivat myös ajantappamista tylsinä hetkinä.

Runsaasti pelaavilla nuorilla esiintyi muita nuoria enemmän pelihaittoja. Pelaamisen määrä ei kuitenkaan ollut luotettava haitallisuuden mittari, vaan pelaamisen motiivit ja vastaajien omat kokemukset liikaa pelaamisesta olivat yhteydessä haittojen esiintymiseen. Nuoret olivat tietoisia pelaamiseen liittyvistä riskeistä ja pyrkivät ehkäisemään niitä. Tulosten perusteella pelaaminen ei vaikuta olevan suomalaisille nuorille merkittävä riski ikäluokkatasolla, mutta yksilötasolla vaikutukset voivat olla hyvinkin suuria, etenkin mikäli pelaaminen kytkeytyy muihin ongelmiin.

Nuorten kertomuksissa vanhempien asenteet pelaamista kohtaan vaihtelivat hyvin kielteisistä voimakkaan myönteisiin, mikä näkyi myös kasvatusvalinnoissa. Nuorten pelikasvatusnäkemyksissä korostuivat sekä pelaamisen ymmärtämisen ja myönteisen käsittelyn että haittojen ehkäisyn näkökulmat.

Tuloksia peilataan nuorten pelaamisen aiempaan tutkimukseen ja julkiseen keskusteluun. Tulosten perusteella annetaan suosituksia pelisivistykselliseen pelikasvatukseen, jossa huomioidaan sekä nuorten pelaajien että pelaamisen monimuotoisuus ja korostetaan nuorten toimijuutta.